Ruoho on vihreämpää jäsenkentillä!

Uutiset

Golfkenttien yhtiöjärjestykset yksi keskeinen ongelma

kirjoittanut Jukka Rimpiläinen | julkaistu 13.12.2015

Jarmo Henriksson

Golfkenttien yhtiöjärjestykset yksi keskeinen ongelma

Päivän odotetuin ja jälkiarvosteluissakin kiinnostavin oli asianajotoimisto Sivenius, Suvanto & Co:n toimitusjohtajan Jarmo Henrikssonin esitys. Jo etukäteen sille oli varattu reilusti aikaa, sillä yhtiöjärjestyksen muutokset sekä hallitusten ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuu ovat asioita, joita golfyhtiöissä mietitään. Golfyhtiöiden yhtiöjärjestykset ovat ongelmallisia ja niiden muutoksissa ollaan usein harmaalla alueella, koska korkeimman oikeuden päätöksiä ei niistä vielä ole. Useita oikeusjuttuja on käynnissä ympäri Suomen, joten nyt muutoksia suunnittelevien yhtiöiden kannattaisi odottaa ainakin tulevia hovioikeuden päätöksiä.

Asianajaja Jarmo Henriksson aloitti kertomalla olevansa itse ST Laurencen kenttäyhtiön hallituksen jäsen ja tietävänsä mistä puhuu, mutta varoitti silti, etteivät esitetyt vastaukset välttämättä sovi kaikkiin tapauksiin. Hän suositteli asiantuntijoiden käyttöä, sillä yhtiöjärjestysongelmia on jostain syystä golfyhtiöissä huomattavasti useammin kuin muissa yhtiöissä.

Yhtiöjärjestyksen muuttaminen
Esityksen ensimmäisessä osassa keskityttiin yhtiöjärjestyksen muuttamiseen, mikäli muutos koskee osakkeenomistajan oikeuksia ja valvollisuuksia. Pääsääntönä on aina osakeyhtiölain 5:27 pykälä, joka sanoo, että "yhtiöjärjestyksen muutos edellyttää aina määräenemmistöä". Päätökseksi tulee ehdotus, jota on kannattanut vähintään kaksikolmasosaa annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. Mikäli äänestää tyhjää, ei sitä huomioida kannatetuissa tai vastustetuissa äänissä. Kuitenkin laskettaessa sitä, saavutetaanko kahden kolmasosan enemmistö edustetuista osakkeista, tyhjää äänestäneet otetaan huomioon. Tyhjän äänestäminen merkitsee näin ollen päätöksen vastustamista.
Osakelajien oikeuksien muuttaminen
Päätös yhtiöjärjestyksen muuttamisesta siten, että osakelajeja yhdistetään tai koko osakelajin oikeudet muutoin vähenevät edellyttää kolmea asiaa. Päätös edellyttää kaksikolmasosan määräenemmistön, kaksikolmasosaa kunkin osakelajin kokouksessa edustetuista osakkeista ja suostumusta kaikkien sellaisten osakelajien osakkeenomistajien enemmistöltä, joiden oikeudet vähenevät. Kolmas kohta ei tarkoita yhtiökokouksessa edustettuina olevien osakkeiden suostumusta vaan kaikista osakkeista laskettavan enemmistön suostumusta. Suostumus voidaan hankkia myös ennen yhtiökokousta. Päätöksen puolesta äänestäminen merkitsee suostumuksen antamista, samoin kuin kaikki muu menettely yhtiökokouksessa, paitsi vastaan äänestäminen. Osakeyhtiölain 5:28 säännös koskee tilanteita, joissa osakelajien oikeuksia heikennetään tai jossa yksi jai useampi osakelaji yhdistetään muuhun osakelajiin. Mikäli muutos koskee vain joitakin yksittäisiä osakkeita, sovellettavaksi tulee osakeyhtiölain 5:29 ja 1:7 kohdat eli yhdenvertaisuusperiaate.

Osakkeenomistajan maksuvelvollisuuden lisääminen on keskeinen ongelma yhtiöjärjestyksissä. Muutoksiin, jossa osakkeen omistaja joutuu maksamaan enemmän kuin aiemmin (ei koske vastikemaksua) saadaan vastaus vasta kun jokin osakas moittii päätöstä ja oikeus määrittelee sen. Osakkeenomistajalta on saatava suostumus yhtiöjärjestyksen muuttamiseen mikäli osakkaan oikeutta yhtiön voittoon tai netto-omaisuuteen vähennetään 13 luvun 9 pykälässä tarkoitetulla yhtiöjärjestyksen määryksellä. Suostumus on saatava myös silloin jos maksuvelvollisuutta yhtiötä kohtaan lisätään maksuvelvollisuuden määräytymisperustetta korottamalla tai niin, että se johtaa suurempaan maksurasitukseen.
Mikäli samanlaisten osakkeiden keskinäistä suhdetta muutetaan, vaatii se kaikkien osakkaiden suostumuksen. Osakkaalta hankitaan tällöin allekirjoitus, tai hän on läsnä kokouksessa ja antaa siellä suostumuksensa. Joskus on valtava työ saada kaikkien osakkaiden suostumus, ja yksikin voi torpata sen. – Päätöksen näyttäisi myös voivan peruuttaa myöhemmin, lisää Henriksson.

Yhdenvertaisuusperiaate
Yhtiökokous ei saa tehdä 1 luvun 7 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista päätöstä ilman sen osakkeenomistajan suostumusta, jonka kustannuksella epäoikeutettua etua annetaan. Laki on tarkoitettu estämään isojen omistajien mielivalta. Kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet, ellei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella. Yhdenvertaisuusperiaatteen keskeinen sisältö on enemmistöosakkeiden omistajalle ja johdolle suunnattu kielto väärinkäyttää määräysvaltaa yhtiössä. Jos päätös ei koske kaikkia osakkeenomistajia, päätöksen edellytyksenä on ensin yhtiöjärjestyksen muutoksen edellyttämä määräenemmistö ja lisäksi edellytetään niiden osakkeenomistajien suostumuksen saamista, joiden asema päätöksen takia heikkenee.

Yhtiökokouksen päätös on mitätön
Sillon, kun päätökseen olisi vaadittu osakkeenomistajien suostumus (esim. on päätetty osakkeenomistajien uudesta lisämaksusta), tai mikäli päätös on selvästi yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen eikä osakkeenomistajan suostumusta ole saatu.

Esimerkki 1:
Osakkeenomistaja moitti golfyhtiön yhtiökokouksen päätöstä sillä perusteella, että yhtiökokous päätti periä osakkeenomistajilta yhtiöjärjestyksen vastaisen lisämaksun ravintolapalveluista. Yhtiö taas katsoi, että maksu oli pelioikeuden käyttämisen edellytys, koska yhtiön mukaan yhtiökokous voi päättää periä maksuja osakkailta. Hovioikeus päätti mitätöidä päätöksen ja tapauksen ratkaisi se, että lisämaksuvelvollisuutta (ravintolakortti) koskeva yhtiöjärjestyksen määräys ei ollut riittävän täsmällinen ja siksi osakkeenomistajien maksuvelvollisuuden lisäämiseksi olisi tullut saada näiden
osakkeenomistajien suostumus.

Esimerkki 2:
Yhtiöjärjestyksessä määrättiin vastikkeen maksamisesta seuraavasti: ”Yhtiön omaisuuden hoitoa ja toiminnan ylläpitoa varten ovat osakeluetteloon merkityt osakkeenomistajat velvollisia maksamaan yhtiölle vastiketta, jonka suuruuden sekä pelioikeuden käyttöön liittyvistä määräyksistä päättää yhtiön hallitus". Hallitus oli päättänyt vuonna 1991, että yhtiövastike on oltava täysin maksettu myös taannehtivasti, jotta osakkaalla olisi pelioikeus.
Vastaajayhtiö oli ostanut osakkeet vuonna 2000 yhden markan kauppahinnalla. Myyjäyhtiö ei ollut maksanut vastikkeita vuosina 1992-2000. Kauppakirjassa selvästi mainittu, että vastikemaksuihin liittyy pitkäaikainen riita, ja että myyjä ei ollut saanut haltuunsa pelioikeuksia eikä siten kyennyt niitä luovuttamaan. Vastaajayhtiö ei ollut maksanut vuosien 2001-2002 vastikkeita. Vastaajayhtiön maksuvelvollisuus vuosien 2001-2002 osalta oli sinänsä riidaton.
Kantaja (golfyhtiö) vaati vastaajaa maksamaan vuosien 2001-2002 vastikkeet korkoineen. Vastaajan mielestä maksuvelvollisuutta ei ollut, koska golfyhtiö olisi kieltänyt pelioikeuksien käytön siinäkin tapauksessa, että vastaaja olisi maksanut vuosien 2001-2002 vastikkeet, muttei edellisen omistajan laiminlyömiä vastikemaksuja vuosilta 1992-2000. Golfyhtiön hallituksen päätös 1991: ”Kaikissa osakekaupoissa pitää kunkin pelioikeuden kohdalla olla yhtiövastike maksettu myös taannehtivasti ennen kuin pelioikeus on pelikelpoinen".
Korkein oikeus katsoi, että vastaaja oli velvollinen maksamaan vuosien 2001-2002 vastikkeet. Kanne koski vain näiden vuosien vastikkeita. Mikä tapauksen ratkaisi? Yhtiöjärjestyksen mukaan vastikkeenmaksuvelvollisuus perustui osakkeen omistamiseen eikä itse pelioikeuden käyttämiseen. Mikäli vastaaja olisi maksanut vuosien 2001-2002 vastikkeet, hän olisi voinut käyttää pelioikeuksiaan. Vastaaja ei siten voinut perustella maksamattomuuttaan sillä, että golfyhtiö oli vaatinut vuosien 2001-2002 vastikkeiden lisäksi vuosien 1992-2000 vastikkeita. Yhtiön hallituksen päätös vastikerästien (vuosien 1992-2000 maksut) maksuvelvollisuudesta ei kuitenkaan ollut pätevä, koska maksuvelvollisuus ei perustunut yhtiöjärjestykseen. Näin ollen tämäkin tapaus korostaa sitä, että lisämaksumääräyksen tulee perustua riittävän täsmälliseen yhtiöjärjestyksen määräykseen. Muutoin maksuvelvollisuuden myöhempi laajentaminen edellyttää yhtiöjärjestyksen muutosta ja siten kaikkien osakkeenomistajien suostumusta. Jos uuden osakkeenomistajan halutaan vastaavan vanhan omistajan vastikerästeistä, tästä on oltava riittävän täsmällinen määräys yhtiöjärjestyksessä.

Esimerkki 3:
Kyse oli hallituksen puheenjohtajan (ja samalla
toimitusjohtajan) kelpoisuudesta päättää yhtiövastikkeen perimättä jättämisestä tiettyjen osakkeiden osalta. Kantajan mielestä vain yhtiökokous sai päättää vastikkeen perimättä jättämisestä. Vastaaja katsoi, että hallituksella ja sen puheenjohtajalla oli kelpoisuus edustaa yhtiötä ja mahdollinen yhdenvertaisuuden loukkaaminen voi johtaa vain vahingonkorvauskanteeseen, muttei päätöksen mitättömyyteen.
Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiökokous päättää
osakkeenomistajalta perittävästä hoitovastikkeesta. Yhtiö oli silti valtuuttanut hallituksen päättämään vastikkeiden perimättä jättämisestä. OYL:n mukaan jos samanlajisten osakkeiden tuottamien oikeuksien suhdetta muutetaan, osakkeenomistajalta on saatava suostumus yhtiöjärjestyksen muuttamiseen. Yhtiökokous ei voi tehdä yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista päätöstä ilman sen osakkeenomistajan
suostumusta, jonka kustannuksella etu annetaan.
Hovioikeus katsoi, että muiden kuin vastikevapautuksen saaneiden maksuvelvollisuutta oli siten kasvatettu suhteessa alennuksen saaneisiin. Tämä oli yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Ainoa keino halutun lopputuloksen toteuttamiseksi olisi ollut sellainen yhtiökokouksen päätös, jossa kaikki osakkeenomistajat olisivat antaneet tähän suostumuksensa.

TOIMITUKSELTA

Toimittajan osaaminen lakitekstin referointiin perustuu sanatarkkaan toistoon siitä mitä Jarmo Henriksson esitti. Lakitekstiä kirjoittaessa ei käy kateeksi kenttäyhtiöiden päättäjiäkään, sillä niin vaikeaselkoista se on. Asiantuntijoiden käyttö on varmasti paikallaan, sillä monesti riidellään pienistä asioista, jotka saavat järjettömät mittasuhteet. Esimerkkinä vaikka Kotojärvi Golfin 200 Cayman-saarille myytyä osaketta, joiden omistajat jättivät muutaman satasen vastikkeet maksamatta ja saavat nyt oikeudelta korvilleen. Vastikkeiden lisäksi yksittäinen osakas joutuu maksamaan yli 25 000 euroa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja ja saman verran omiaan. Kalliiksi tuli periaatteellinen riita.

Timo Laitinen sen sanoi, Jarmo Henriksson sen sanoi ja varmaan moni muukin, joka katsoo golfin synnyttämiä intohimoja laajemmalla perspektiivillä. Ja näkyyhän se golfin eri keskutelufoorumeillakin. – Golf on ihan oma lajinsa!
Lakimiehille on tietysti mukavia asiakkaat, jotka sanovat: Olen periaatteessa oikeassa, mennään päätyyn saakka.

Oikeutta käydään pelilipuista, joita halutaan vähentää tai poistaa, golfosakkeiden hämäräkaupoista, joista jo oikeuden päätöksiäkin on saatu, sekä varmaan muistakin asioista. Eräässä käräjäoikeuden päätöksessä otettiin kantaa siihen, voiko ja pitääkö yhtiön hallituksen ryhtyä toimiin taloudellisen tilanteen muuttuessa. Yhtiön tavoitteena on tuottaa voittoa, josta syystä yhtiön hallituksella on vastuu ja velvollisuus tehdä päätöksiä yhtiön hyväksi. Joissain tapauksissa se ei aina mene yksiin joidenkin osakkaiden omien etujen kanssa, mutta eivätkö silloin enemmistön oikeudet ole etusijalla.

Jarmo Henrikssonin esityksen perusteella golfyhtiöt eivät ole pitäneet huolta siitä, että niiden yhtiöjärjestykset olisivat ajan tasalla. 20-30 vuotta sitten laadittuina, niitä olisi ollut syytä matkan varrella päivittää muuttuneiden olosuhteiden mukana. Nyt kun isoja päätöksiä pitäisi tehdä joudutaan useimmiten tilanteeseen, jossa kaikkien osakkaiden suostumus tarvitaan ja se on käytännössä osoittautunut lähes mahdottomaksi. Siitä ja muistakin syistä johtuen tullaan näkemään golfkenttien fuusioita ja yksityistämisiä sekä omistajanvaihdoksia. Niiden avulla voidaan ehkä päivittää myös yhtiöjärjestys joustavammaksi. Viimeisenä keinona lienee perustaa vanhan yhtiön rinnalle uusi ja siirtää toiminta sille. Sellainenkin tapaus on Suomessa nähty.

Osakkeista ja omistamisesta riitely näkyy monissa golfkyselyissä negatiivisena asiana ja heikentää ihmisten kiinnostusta lajiin. Rahasta puhuminen on tietysti välttämätöntä, jotta kentät saadaan ylläpidettyä ja peliareena hoidettua. Toivottavasti Suomi-golfin strategia ja kaikkien muiden toimijoiden omat strategiat saadaan nyt linjaan, jotta voidaan suunnata kohti parempaa tulevaisuutta.

Esitysaineiston voit ladata tästä.

> takaisin uutisiin

Golfkenttien yhtiöjärjestykset yksi keskeinen ongelma

KOMMENTOI

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:

Liity postituslistalle

SGK-LAKINEUVONTA
Suomen luontoystävällisin golfkenttä
BirdieTime
Matkailun teemanumero 2-18
Golfkenttien Some-näkyvyys
takaisin ylös